Skip to main content

Voiko mies olla feministi, kysyy Jukka Relander kolumnissaan 1.9.2009? Vaikka Relander erehtyykin naisten jalkapallomaajoukkueen puolivälierän päivästä on hänen keskustelunavauksensa ja argumentointinsa tervetullutta. Feminismi on Suomessa kovin stigmatisoitu sana ja aiheesta näkee harvoin rakentavaa tai edes järkevää keskustelua. Usein keskustelu siirtyy nopeasti loanheitoksi ja mustamaalaamiseksi. Kolumnissaan Relander toki rakentaa oman määritelmän feminismille mutta aivan eri tavalla kuin jotkut feminismin vastustajat joiden tuotokset ovat puhdasta potaskaa, painokelvottomia ja täysin ohi aiheesta.

Kysely: 
Voiko mies olla feministi?

Kysymyksiä

Voisitteko selittää, miksi feministiksi tai profeministiksi julistautuminen on välttämätöntä? Kannatan useimpia asioita, joita feminismikin ajaa ja allekirjoitan lähes kaiken, mitä profeministeilläkin on agendalla - jopa siinä määrin, että harkitsin, voisinko olla profeministi.

Kuitenkin vierastan sitä tapaa, jolla profeministit ja feministit puhuvat väkivallasta: unohtaen naisten miehiin (ja toisiin naisiin sekä poikiin ja tyttöihin) kohdistaman väkivallan. Aina väkivallasta puhuttaessa puhutaan vain miesten harjoittamasta väkivallasta. Kun valitaan tämä näkökulma, rajataan pois naisten harjoittama väkivalta ja näin ollen suljetaan ulkopuolelle hirvittävä määrä tyttöjä, naisia, poikia ja miehiä, jotka joutuvat naisten väkivallan kohteeksi - ja samalla tehdään vaikeaksi myös väkivaltaisten naisten hakeutuminen hoitoon. Profeministien ja feministien ahtaasta näkökulmasta naisten väkivaltaisuus on vain marginaalinen ilmiö, josta puhumista ei pidetä olennaisena. Miksi? Oma arkikokemukseni sotii niin vahvasti tuota näkökulmaa vastaan, että minussa herää vastustus koko profeminisimiä ja feminismiä vastaan ja kummatkin aatteet tuntuvat suoranaiselta totuuden vääristelyltä. Siitä varmaankin on kysymys myös taantumuksellisessa miesliikkeessä.

Juuri tuon väkivaltarajauksen vuoksi en koe, että voisin julistautua profeministiksi. Kuitenkin tuntuu siltä, että profeministiksi tai feministiksi julistautumista vaaditaan, jotta tulee otetuksi vakavasti keskustelukumppanina. Ja tämä aatteellisen yhdenmukaisuuden vaatimus tuo valitettavasti mieleeni erään 1940-luvun Saksassa toimineen toisen aatteen, samoin kuin noihin aikoihin itänaapurissamme toimineen järjestelmän. En tarkoita tätä provokaationa, vaan asia oikeasti huolettaa minua, ja olisin kiitollinen kommenteista! Mukavaa syksyä!

Näkökulmat voivat täydentää toisiaan

Väkivallan yhden ilmenemismuodon vastustaminen ei sulje pois muiden muotojen vastustamista, vaan täydentää sitä. Feminismi on naisen yhteiskunnallisen aseman parantamiseen ja sukupuoliroolien muuttamiseen tähtäävä liike ja näin ollen on luonnollista, että feministit ja profeministit keskittyvät juuri naisiin kohdistuvaan väkivallan vastustamiseen. Tämä ei tietenkään tarkoita, että feministit ja profeministit hyväksyvät väkivaltaa missän muussa muodossa.

Vastaavasti, ei kai kukaan kritisoi esimerkiksi UNICEF:ia siitä, että se keskittyy vain lasten auttamiseen?

Feminismi ja miesten tasa-arvo-ongelmat

Jos mies voi olla feminismi, niin onko miehillä silloin oikeutta pyrkiä vaikuttamaan feminismin sisältöön?

Jos vaikka mies haluaa, että feminismi tarkoittaisi pyrkimystä tasa-arvoon sekä molempien sukupuolten "sukupuolittuneiden" ongelmien poistamiseksi - niin saako hän pyrkiä muuttamaan feminismiä siihen suuntaan, että feminismi pyrkisi myös miesten tasa-arvo-ongelmien ratkomiseen?

Miksi naisten asemaa ei saa parantaa?

Hoh-hoijaa. Taas näitä samoja.

Mikä ihme siinä on kun ei naisten asemaa yhteiskunnassa saisi parantaa? Millä tavalla tämä uhkaa sinun asemaasi miehenä? Sen verran näköjään, että piti oikein tarttua näppäimistöön ja valittaa asiasta. Kammoksutko naista esimiehenä, etkö halua naisten ansaitsevan saman verran kuin miehet vai pelkäätkö jäädä kotiin hoitamaan omia lapsiasi?

Ja vaikka tämä kaikuu kuuroille korville niin todettakoon vielä, että myös miehet hyötyvät feministien ja profeministien ajamista asioista.