Skip to main content

Naiset ja pappisvirka Suomen evangelis-luterilaisessa kirkossa

Profeministimiehet ry, Helsinki
Tiedote 08.04.2007
Julkaisuvapaa heti

MITÄ JEESUS OLISI TEHNYT?

Kirkossa esiintyvä, sukupuolen perusteella tapahtuva syrjintä on vallitsevien lakien ja yhteiskunnallisen moraalin vastaista. Naispapeilla tulisi olla oikeus harjoittaa ammattiaan vapaasti, ja sukupuoliseen syrjintään syyllistyviä henkilöitä tulisi ojentaa.

Kirkolliskokous hyväksyi jo vuonna 1986 pappisviran avaamisen naisille. Päätökseen liitettiin ponsi, jonka tarkoitus oli antaa naispappeuden vastustajille kunniakas tie päästä eläkkeelle. Viimeistään tässä vaiheessa, kun naispappeuden vastustajien joukoista löytyy kirkolliskokouksen päätöstä nuorempia ihmisiä, on kuitenkin selvää, että naispappeuden vastustajien uusi sukupolvi on kasvamassa.

Piispainkokouksen tiedoksiannossa 1/2006 todetaan, että työntekijöitä on kohdeltava tasapuolisesti ja että pappi ei voi virkaansa hoitaessaan kieltäytyä yhteistyöstä toisen papin kanssa - sukupuolesta ja vakaumuksesta riippumatta. Jos kyseessä olisi mikä tahansa muu ammatti tai työympäristö, asiasta tuskin nykypäivänä käytäisiin vastaavaa keskustelua. Nykyihmisen moraaliin ei mahdu sukupuolinen syrjintä, eikä sitä tulisi voida hyväksyä myöskään kirkon piirissä.

Haluaisimme huomauttaa, että kirkolla on edelleen asema yhteiskunnan moraalisten näkemysten muokkaamisessa. Kirkon tulisi olla moraalinen tiennäyttäjä eikä laahata yhteiskunnan arvomaailman kehityksen jäljessä. Esittämällä, että naispappeuden vastustajia tulee ymmärtää enemmän kuin itse sukupuolisen sorron uhreja, kirkko antaa itsestään hyvin kyseenalaisen ja vanhakantaisen kuvan.

Kysymys naispappeudesta ja sen vastustajista ei ole kirkon sisäinen asia. Kirkolla on oikeus kantaa veroa seurakunnan jäseniltä ja se saa myös osuuden yhteisöveron tuotosta. Kirkko on osa Suomen valtiota, ja koska Suomen valtio on sitoutunut tasa-arvon toteuttamiseen, ei kirkko voi soveltaa erkanevia käsityksiä sukupuolisesta tasa-arvosta.

Olemme huolissamme jopa piispain tasolla käytetyistä puheenvuoroista naispappeuden vastustajien puolesta, mistä tuorein esimerkki on Helsingin hiippakunnan piispan Eero Huovisen kirjoitus pääsiäisen Helsingin Sanomissa. Kirjoitusta voidaan pitää lähinnä pohjustuksena sille, miksi naispappeutta vastustavia tulisi ymmärtää eikä ojentaa. Ensinnäkin Huovinen sijoittaa syrjinnän ja loukkaukset naispappien korvien väliin, kuten ”syrjintäolettamus” ja ”syrjinnän subjektiivinen kokemus” ilmentävät. Toiseksi Huovinen rinnastaa kaikki naispappeuden vastustajien liikkeet jostain syystä herätysliikkeisiin ja antaa jopa ymmärtää, että ajan kuluessa naispappeuden vastustajat tuovat mukanaan ”paljon hengellistä siunausta”. Huovinen ilmaisee huolensa kirkon hajoamisesta, mutta näyttää haluavan pitää kirkossa mieluummin naispappeuden vastustajat kuin esimerkiksi lääkäri Pirkko Kiviluodon (HS 7.4.), joka joutuu jättämään naisia hylkivän kirkon. Kirkko voi hajota monella tavalla.

Positiivisesti joukosta erottuva arkkipiispa Jukka Paarma on todennut, että evankelis-luterilainen kirkko ei voi hyväksyä naispappeutta vastustavien pappien kieltäytymistä jumalanpalveluksista naispappien kanssa. Haluamme kiittää arkkipiispaa suorasanaisesta ja ryhdikkäästä kannanotosta ja toivomme, että teot tulevat yltämään sanojen tasolle.

Profeministimiehet, ry

Profeministimiehet on ryhmä, joka on muodostunut Helsingissä vuonna 1999. Tavoitteenamme on tukea feminismiä, toimia feminististen pyrkimysten hyväksi ja antaa miehille ajattelemisen aihetta.

Jakelu: arkkipiispa Jukka Paarma, piispainkokous (mukaanlukien kenttäpiispa), Helsingin Sanomat.