Skip to main content

Om omskärelse

Jag ska på måndag medverka i en av diverse mansorganisationer anordnad paneldiskussion om omskärelse - av pojkar, har det uttryckligen varit fråga om. Att omskärelse av pojkar mycket litet har att göra med kvinnlig könsstympning, också omskärelse kallad, som är ett mycket radikalare och farligare ingrepp har man i kvinnokretsar nogsamt gjort mig uppmärksam på. Men på måndag gäller det alltså pojkar.

Jag tänkte först att det väl borde räcka med en sund grund- eller borde jag kanske säga hundinställning; eftersom man nuförtiden inte får kapa svansen på hundvalpar så borde man ju inte heller få kapa förhuden på pojkbebisar.. Dvs att omskärelse utan medicinska skäl ju är fullständigt onödigt och att betrakta som allvarlig misshandel och åsamkande av bestående men - ett brott mot den fysiska integriteten hos en försvarslös individ.

För att ändå skaffa mig lite fler argument så googlade jag på omskärelse men fick inte fram så mycket mera faktiskt. Dock något.

Om du föds med förhud så har den naturligtvis en funktion. Den försvårar inte hygienen. Omskärelse skyddar inte mot cancer och inte nödvändigtvs eller ens troligtvis mot HIV. Omskärelse gör din son illa, är en traumatisk upplevelse och berövar honom hans rättigheter (och en del av hans kropp faktiskt).

Omskärelse är så passé. Omskärelsefrekvensen har stadigt sjunkit sen 70-talet. T.o.m inom judendomen har man utvecklat alternativa ritualer där förhuden lämnas intakt (Brit Shalom, Brit b’li Milah).

Så mycket annat finns det väl inte att säga då om omskärelse. Historisk-religös barlast som med fördel kan lämpas över bord ? Åtminstone då de tilltänkta offren är omyndiga barn.

I anknytning till panelen går arrangörerna för övrigt i dag ut med ett pressmeddelande där man vill få till stånd en lag som förbjuder omskärelse utan medicinska skäl. Detta ganska exakt tre och ett halvt år efter att profeministerna publicerade ett ställningstagande som fördömer rituell könsstympning av barn, motsätter sig det då planerade lagförslag som skulle legalisera såna ingrepp och pläderar för en precisering av existerande lagstiftning så att den fysiska integritet som tryggas i både grundlag och strafflag skulle gälla också ett barns könsorgan.

Så åtminstone i fråga om omskärelse kan man konstatera att vi profeminister var före vår tid.

Kiitos ympärileikkaus-kannanotosta

Hei,

haluaisin ilmaista kiitokseni kansalaisjärjestöjenne kannanotosta poikalasten ympärileikkauksia vastaan. Aihe on äärimmäisen tärkeä ja vakava, ja se koskettaa yhä useampia suomalaisia lapsia. Rohkeata vastuunkantoa lasten perustuslainkin turvaaman koskemattomuuden puolesta tarvitaan, kiitos siis tästä.

Mediassa on kuohuttanut tämä tapaus, jossa Väestöliiton ylilääkäri silpoi suomalaisen poikavauvan kotioloissa nigerialaissyntyisen isän pyynnöstä, äidin vastustuksesta huolimatta. Olen itse tämän pienen pojan äiti. Minulle kannanottonne perjantaina oli ainoa toivon pilkahdus koko päivänä siitä, että tulevaisuudessa lapset eivät joutuisi kokemaan enää samaa.

Koen, että poikani ihmisoikeuksia on loukattu mitä törkeimällä mahdollisella tavalla. Tiedän, millaisen painostuksen alla moni nainen elää tämän asian kanssa, ja uskon, että minulla on kohtalontovereita, jotka eivät vain uskalla viedä asiaa poliisille ja oikeuteen. Viime perjantain valitettavalla käräjäoikeuden päätöksellä ylilääkäri ei joutunut teostaan edes vastuuseen. Poikani on suomalainen, suomalaisessa yhteiskunnassa ja kulttuurissa suomalaisen äitinsä kanssa elävä poika, jonka leikkaukselle ei ollut edes niin huonoa tekosyytä kuin uskonto tai kulttuuri. Tuntuu surulliselta, että etnisen taustansa takia poikani, ja niin monen muun, perusoikeuksia koskemattomuuteen, uskonnonvapauteen ja tasa-arvoon ja oikeuksia potilaana loukataan näin julmalla, peruuttamattomalla tavalla. Mikäli kyse olisi ollut aikuisesta, puolustuskyvyttömästä ihmisestä tai tytöstä, uskon, että asiaa käsiteltäisiin eri tavalla. Se on väärin.

On käsittämätöntä, että Suomessa puuttuu poliittista rohkeuttua asettua lapsen puolelle tässä asiassa. Jo YK:n lastenoikeuksien sopimuksen artikla 24 vaatii lapselle haitallisista perinteisistä tavoista luopumista, jollainen ympärileikkaus kiistatta on, joten tuntuu tyrmistyttävältä, että muu Suomi ei rohkene puolustaa poikalasten koskemattomuutta.

Kiitos vielä kerran tiedotteestanne. Rohkeita kannanottoja tarvitaan yhä enemmän, ja toivon, että myös puolueet, poliitikot ja muut järjestöt yhtyisivät kantaanne ja asiaa saataisiin vietyä eteenpäin. Tärkeämpää asiaa kuin lapsen oikeudet ei voi ollakaan. Kiitos.

Ystävällisin terveisin

Silvotun pojan äiti

(joka haluaa tostaiseksi pysyä nimettömänä, siksi olen hänen luvallaan laittanut tämän hänen tekstinsä tähän)

Vielä ympärileikkauksesta

Mielestäni se, mitä pojalleni tapahtui, ei voi olla oikein, vaikka mies olisikin alistanut minua tarpeeksi ja saanut suostumukseni lääkärin toimelle. Kyllä terveen, herkän ja tarpeellisen kudoksen turhan poistamisen ja tuskan tuottamisen lapselle tulee olla törkeä rikos yhtä lailla, riippumatta siitä, oliko operaatiolle molempien huoltajien lupa. Pienillä pojilla tulee olla oikeus koskemattomuuteen ehdoitta. Mielestäni lääkäri ei saisi toimia lapsen, potilaan edun sijaan vanhemman näkemyksen mukaan missään tilanteessa.

Myös isän tuomio on minulle pettymys: vain sakkoja tavallisesta pahoinpitelystä, jonka seurauksena poikani menetti ruumiinosan. Isän toiminta on ollut aivan järkyttävää. Hän perusteli toimintaansa sillä, että käytti äärimmäisen arvostettua lääkäriä joka aina toimii näin, joten ongelmaa ei ole. Isän ymmärryksen taso teostaan ja sen seuraamuksista on ollut tyrmistyttävän vähäistä. Hänestä se, että vein asian poliisille, on turhaa koska Suomesta puuttuu laki (en ymmärrä, kun perustuslaki turvaa), lääkäri on niin arvostettu ja ei äidin mielipidettä kyselisi.

Vaikka miehen käytös on ollut häikäilemätöntä, ja lääkäri vain toteuttanut pyynnön, on mielestäni myös lääkärin kannettava vastuunsa näin järkyttävästä teosta. Miehen yritykset ja hämäykset ovat olleet erittäin läpinäkyviä. Lääkäri ei ollut kysynyt edes äidin nimeä! Hän ei varmistanut edes isän eikä lapsen henkilöllisyyttä, ei henkilötunnusta, taustaa, ei mitään. Kyseessä on ollut HOASin asunnossa ollut mulattilapsi. Älykkäänä ihmisenä ja näitä paljon suorittaneena hän on varmasti ymmärtänyt, että suomalainen äiti voisi olla operaatiota vastaan, ja että korkeimman oikeudenkin päätöksessä määritellyt ehdot lapsen kulttuurillisesta/uskonnollisesta tarpeesta eivät täyty (mies katolinen, katolinen kirkko vastustaa näitä). Silti hän on tarttunut veitseen ja saksiin.

Lääkäri on ammattilainen, jonka tulisi tuntea ammattinsa vaatima etiikka, suomalainen lainsäädäntö ja kulttuuri (sillä sen piirissä poikani elää). Maksut on kerätty käteisellä, ei kuittia, ei dokumentteja, ei mitään - ja hyvin alhaisella hinnalla. Vielä jälkeen päin, saatuaan mieheltä numeroni, hän käyttäytyi puhelimessa minua kohtaan hyvin halveksuvasti ja loukkaavasti, eikä ymmärrystä hänen toimintansa aiheuttamasta tuskasta ole välittynyt myöskään oikeussalissa kohdatessamme.

Lapsen isän saama tuomio ei käytännössä muuta juuri mitään. Lääkärin toiminta jatkuu kuten ennenkin. Tämä nigerialainen mieskin on mainostanut, kuinka hänen ystävänsä yhä leikkauttavat lapsensa näin, "vaikka vaimot olisivatkin ensin olleet vastaan". Minua on tapauksen jälkeen kehotettu kääntymään Väestöliiton puoleen. Uskon, että myös muita vastaavan painostuksen alla eläviä naisia on ohjeistettu hakemaan tukea ja turvaa Väestöliitosta, mikä tuntuu hyvin lohduttomalta.

Kysymys on tässä myös lääkärin etiikasta. Meneekö näissä tapauksissa lääkärin oma usko ja näkemys lääketieteen, lääkärin etiikan, potilaan edun ja myös potilaan lain ja ihmisoikeussopimusten turvaamien oikeuksien edelle? Kuinka Suomessa voidaan sallia, että peruuttamattomia kirurgisia toimenpiteitä suoritetaan puutteellisissa olissa, puutteellisella hygienialla ja henkilöstöllä pimeästi ihmisten kotona, lapsille, varmistamatta edes henkilöllisyyksiä? Mielestäni lääkäriltä tulee vaatia enemmän.

Kiitos vielä kerran puheenvuorostasi.

Silvotun pojan äiti

(joka siis haluaa toistaiseksi pysyä nimettömänä)