Skip to main content

Tiitinen ei "koe" seksuaalista häirintää eduskunnassa

Eduskunnan pääsihteeri Seppo Tiitinen julistaa miehisellä auktoriteetillaan, että seksuaalinen häirintä ei ole erityinen ongelma eduskunnassa. Tiitinen spekuloi syntyneen kohun liittyvän jotenkin eduskunnan avustajakuntaan:


Ehkä tämä vähän uudenlainen henkilöstöryhmä on omalta osaltaan vaikuttanut tilanteeseen ja lisännyt tilanteita, joissa häirintää on voitu kokea, Tiitinen pohti.

Tiitisen kielenkäyttö on tyypillisen passiivista ja tekee tekijät näkymättömiksi. Tällainen puhetapa sijoittaa häirinnän naisten korvien väliin, eikä miesten tekojen piiriin. Kuitenkin varatuomarina ja entisenä poliisineuvoksena sekä Suojelupoliisin päällikkönä hänen tulisi hyvin tietää, että rikoksia ei määritellä "tilanteina" tai "kokemuksina" vaan tekoina. Tiitisen sanavalinnat antavatkin ymmärtää, ettei hän seksuaalista häirintää rikoksena pidäkään.

Samaan aihepiiriin liittyy "yksityisajattelija" Henry Laasasen piakkoin ilmestyvä kirja Naisten seksuaalinen valta. Laasasta on haastateltu perjantain Keskisuomalaisessa, jossa hän esittää, että naiset voivat syyttää seksuaalisesta häirinnästä lähinnä itseään, koska pihtaavat miehiltä seksiä. Miehillä kun on biologiansa johdosta "vain" halu seksiin, jota naiset kylmästi käyttävät miesten manipuloimiseen. Alistetut miesparat "joutuvat" ahdistelemaan naisia, kun eivät muuten pukille pääse.

Miesten esittäminen "uhreina" koska he eivät saa naisilta niin paljon seksiä kuin haluavat, voi perustua vain siihen käsitykseen, että naisten seksuaalisuus kuuluu miehille, eikä naisille itselleen. Laasanen ei myöskään kerro, miksi seksuaalista häirintää harjoittavat myös sellaiset seksikkyyshierarkian huipulla olevat miehet kuten näyttelijät ja huippu-urheilijat. Edelleen jää selittämättä, mikseivät naiset käytä valtaansa poliittisen ja taloudellisen vallan kahmimiseksi itselleen, tai jos ei mihinkään muuhun, niin ainakin seksuaalisen häirinnän lopettamiseen.

Laasasen käsitys miehistä seksuaalisuutensa armoilla sätkivinä eläiminä herättää tietenkin myös kysymyksen siitä, ovatko miehet lainkaan soveliaita sellaisiin vastuutehtäviin kuten esimerkiksi lainsäädäntätyö.

Entä todistustaakka?

Tekeehän Tiitisen kielenkäyttö tekijät näkymättömiksi, mutta eivätkö julkisuudessa esitetyt, nimettömät syytökset nimettyjä kansanedustajia kohtaan tee samaa? Eikö julkinen syyttäminen ilman minkäänlaisen todistusaineiston esittämistä ole kunnianloukkaus? Haluaisin kuulla oman ja mahdollisesti PFM:n kannan tähän, kun ainakin tässä puheenvuorossa ohitat asian tyystin. Onko todellakin miehellä todistustaakka omasta syyttömyydestään, mikä on kaikkien oikeusvaltion periaatteiden vastaista?

Minä itse näen tällaisen vakavampana asiana kuin syyllisyyskysymyksen pohtimisen laajemmalta kannalta, vaikka Laasasen kommentointi vaikuttaakin jo järjettömältä. On nimittäin oikeasti olemassa tilanteita, joissa henkilö ei edes ymmärrä käyttäytyvänsä ahdistelevasti, tulee ymmärretyksi väärin tai on toiminut jopa provosoituna. Vastuukysymys tuskin näissäkään kysymyksissä väistyy - logiikkaa voitaisiin verrata varmaan siihen että suunsoitto nakkikioskin jonossa voi provosoida pahoinpitelyyn, turpaanvetäjähän siinä suurempi roisto on. Tarkoitukseni ei siis ole kiistää itse ahdistelua, vaan sen käyttöä olkinukkena ja mustamaalaamisen työkaluna kun siitä voi syyttää perusteetta ketä tahansa miestä ja pahimmillaan vielä tasa-arvon nimissä.

Tietty tämä vaikuttaa siihenkin, miten uskottavana oikeasti syrjinnän kohteeksi joutuneen ja omalla nimellään esiintyvänkin henkilön lausuntoa pidetään. Tässä on siis uhattuna kaikkien oikeusturva.

Oikeusvaltioon kuuluu myös sananvapaus

Oikeusvaltioon kuuluu myös sananvapaus, ja koska sanomalehti ei ole tuomioistuin, on Helsingin Sanomilla oikeus raportoida tietoonsa tulleista syytöksistä. Jos asianomaiset katsovat kunniaansa loukatun, voivat he viedä asian oikeuteen, jossa todistustaakka on nimenomaan Helsingin Sanomilla.

Mutta lienee todennäköisempää, että asianomaiset mieluummin lypsävät poliittisia irtopisteitä esiintymällä "ajojahdin" uhreina, ovathan he jo saaneet sympaattista julkisuutta yllin kyllin.

Ainakin yksi on jättänyt tutkintapyynnön

Asianomaisista ainakin yksi on jättänyt HS:n 'uutisoinnista' tutkintapyynnön poliisille ja useampi kantelun julkisen sanan neuvostolle. Kait se on sitten irtopisteiden keräilyä. Ei ainakaan sen enempää kuin näillä naiskansanedustjilla ym. ex-kulttuuriministerillä, jotka yhtäkkiä kokivat tarvetta avautua 'kokemuksistaan' eduskunnan tutkimishavaintojen noustua puheenaiheeksi.

Kansanedustajista kaksi on tehnyt tutkintapynnön

No niin, tätä kirjoittaesani HS:n nimeämistä kansanedustajista kaksi on tehnyt tutkintapynnön poliisille ja loput viisi kantelun JSN:lle. Irtopisteiden kalastelua, epäilemättä.

Ahdistelu manipulaationa

Työssäkäyntiäni on jatkunut yli 25 vuotta. Olin nuorena ns. luontaisesti mallityyppiä. Ahdistelua ei esiintynyt, mihin vaikuttanee pitkät parisuhteeni ja asenne ja ties mikä. Saatuani lapsia olen suhtautunut flirttiin hieman toisin, mutta silti ahdistelua on ollut vain kerran. Tapahtuma on periaatteessa mitätön kourinta, josta mainitsin joskus uudessa työpaikassa. Sitä ei olisi pitänyt tehdä. Työpaikanvaihtoni ei johtunut ahdistelusta millään muulla tavalla, kuin, että minut, joka en asiasta välittänyt, leimattiin vaikeaksi, valittajaksi, ikäväksi feministiksi jne. Näin kävi myös seuraavissa työpaikoissa, varoituksena, että lavastan ahdistelutilanteita ja olen ahdistunut. Ymmärsin, että ahdistelu tehtiin urakaaren haittaamiseksi. Saman haitan teki työpaikalla laaja ahdistelukirjoittelu, joka myrkytti ilmapiirin pitkäksi aikaa luoden jälleen perusteetonta pelottelua ahdistusriskistä. Tällä tavoin katkottiin eräässä tyäpaikassa kaikki ihmissuhteeni. Sukupuoleen liittyvä manipulatiivisuus esiintyy monissa muodoissa.