Skip to main content

Yhteenveto paneelikeskustelusta "Missä miehen paikka?"

Naisasialiitto Unioni ja Profeministimiehet järjestivät 5.10.2010 paneelikeskustelun nimellä "Missä miehen paikka?". Paneelissa pohdittiin paitsi perheen ja työn yhteensovittamista myös miehen suhdetta hoivaamiseen. Paneeli koostui seuraavista henkilöistä:

  • Jouko Huttunen, tutkija, Jyväskylän yliopisto
  • Johanna Närvi, tutkija, Terveyden ja hyvnvoinnin laitos
  • Timo Honkasalo, lastenhoitaja, Profeministimiehet ry:n puheenjohtaja
  • Risto Autio, kansanedustaja, näyttelijä, käsikirjoittaja

Paneelin vetäjänä toimi Naisasialiitto Unionin vs. pääsihteeri Johanna Pakkanen.

Paneeli
Paneelin vetäjä Pakkanen (vas) sekä paneelistit Huttunen, Närvi, Honkasalo ja Autio.

Keskustelun avasi Huttunen toteamalla, että lähtökohtaisesti työtä ja perhettä ei voi sovittaa yhteen.

Miehillä on myös hoivavietti, toteaa Honkasalo, ja pahoittelee, että niin harva pääsee sitä toteuttamaan. Yleisön puolelta esitetään, että usein homofobia estää poikia ja miehiä toteuttamasta hoivatarvettaan koska miehen osoittama hoiva ja fyysinen kosketus mielletään heti seksuaaliseksi.

Nykytilanteessa isillä ja äideillä on jo lähes samat mahdollisuudet hoitaa lasta, sanoo Närvi, ja toteaa, että silti neljännes isistä ei pidä yhtään vapaata. Vanhempainvapaastakin vain kymmenesosa on miesten pitämää.

Kustannukset ovat yleensä vain tekosyy miehelle keskittyä työntekoon, toteaa Närvi. Perheissä joissa kustannuksia on oikeasti laskettu päädytään useammin siihen, että myös isä voi jäädä kotiin lastansa hoitamaan.

Miten asenteita voidaan muuttaa?

Huttunen toteaa välillä turhautuneensa koska keskustelu näyttää junnanneen paikoillaan jo pitkän aikaa eikä itse tekoihin päästä.

Lapsille on tärkeää nähdä myös miehiä hoivatyössä, päiväkodeissa ja kouluissa, sanoo Honkasalo. Hyvä tapa muuttaa asenteita on toimia itse esimerkkinä.

Lapsi on kykeneväinen sitomaan suhteen useampaan vanhempaan, joten isien läsnäololle ei ole estettä, toteaa Närvi.

Lainsäädännöllä voidaan vaikuttaa asenteisiin, sanoo Autio, ja antaa esimerkkinä tupakkalain jossa lain henki on nimenomaan muokata asenteita. Huttunen on samoilla linjoilla ja puolustaa kiintiöitä tilannetta tasapainottamaan. Onhan lapsi vanhempien yhteinen projekti jossa äiti on jo nyt kiintiöitetty esimerkiksi synnyttämään. Myös Närvi on kiintiöiden kannalla ja valaisee, että niin kutsutussa 6+6+6 -mallissa yksi osa olisi vain lapsen isälle varattu.

Miesten tulee ottaa enemmän hoivavastuuta, sanoo Honkasalo. Ei pelkästään ammatinvalintamielessä vaan myös yhteiskunnallisessa ja omassa yksityiselämässään.

Miten saada lisää miehiä hoiva-aloille?

OECD-maissa hoiva-ammattilaisista miehiä on alle viisi prosenttia, toteaa Autio. Suomessa omaishoitajista neljäsosa on miehiä.

Hoiva-alojen palkkaa voisi kieltämättä nostaa, sanoo Honkasalo, mutta raha ei voi olla ainoa houkutin.

Mies hoitamassa omaa vauvaansa nähdään helposti pienenä ihmeenä, sanoo Autio. Mutta mies hoitamassa omaa vanhempaansa, esimerkiksi suorittamassa intiimipesuja, katsotaan helposti kieroon. Omaishoidossa toimivia miehiä on jopa patisteltu mielentilatutkimuksiin, ikään kuin intiimikoskettaminen ei olisi miehelle sallittua.

Yhteiskunnassa on valtava, hoivaavan miehen mentävä aukko, sanoo Huttunen.

Sitoutuneiden ja hoivaavien isien pojista tulee empatiakykysempiä ja hoivaorientoituneempia, toteaa Huttunen.

Miksi miehet eivät itse ota asiaa hoitaakseen, kysyy Huttunen? Tarvitaanko todellakin laki, äiti tai aviopuoliso jotta miehet saataisiin aktivoitua?

Miten saada useampi isä käyttämään vanhempainvapaata?

Panelistit ja yleisö olivat suurin piirtein samaa mieltä siitä, että yleinen mielipide on viime vuosina muuttunut siihen suuntaan, että myös isät voivat jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Kitkaa tosin näyttäisi esiintyvän työnantajapuolella ja etenkin miesvaltaisilla aloilla. Miten tähän voidaan vaikuttaa?

Kustannukset tulisi jakaa tasan isän ja äidin työpaikan välillä, ehdottaa Honkasalo. Näin rasite olisi sama, riippumatta siitä kuka lasta hoitaa.

Äidit ovat isiä useammin vailla vakinaista työsuhdetta ja tämä voi vaikuttaa monen lapsiperheen päätöksiin, toteaa Närvi. Toisaalta, päätökset ovat usein hyvin monisyisiä ja raha tai työpaikka on vain yksi tekijä.

Islannin mallia (3+3+3) kehutaan ja toivotaan vastaavaa Suomeen. Tuleeko kyseeseen 5+5+5 vai 6+6+6?

Yhteiskunnan tulisi päästää irti heteronormatiivisista sukupuolirooleja, eikä keskittyä nais- ja miesrooleihin, toteaa Huttunen. Tulisikin kysyä ketkä ovat lapsen vanhemmat ja voisivatko esimerkiksi kaksi miestä jakaa lapsen hoivan?

Monissa perheissä työnjako voi olla hyvinkin tasapuolinen mutta lapsen syntymän jälkeen näin ei välttämättä enää ole, kertoo Närvi. Jo pelkästään imetys voi muuttaa tasapainoa.

Miehistä eniten vanhempainvapaata käyttävät 30-40 -vuotiaat, kertoo Närvi.

Yleisön joukosta kerrotaan, miten nykyään on helpompi ottaa isyysvapaata ja miehen vanhempainvapaata tai jopa hoitovapaata mutta miten vanhanaikaisesti toimivat yhteiskuntakoneisto. Esimerkkinä kerrottiin miten KELA:lla kesti kolmatta kuukautta maksaa kotona olevalle isälle vanhempainrahaa, miten KELA kommunikoi aina lapsen äidin kautta ja miten KELA:n kaavakkeisiin ei ole edes merkitty vaihtoehtoa, että isä voisi pitää koko vanhempainvapaan.