Skip to main content

Yle: Onnistunut tappo on vähemmän vakavaa väkivaltaa kuin epäonnistunut

Ei ole kahtakaan viikkoa kulunut miehen toimeenpanemasta parisuhdeväkivaltaan liityvästä joukkomurhasta kun Yle uutiset raportoi näyttävästi miehistä perheväkivallan uhreina. Turha sanoa, että miesuhrit eivät mediaa kiinnosta!

Valitettavasti juttu on Yle uutisille tyypilliseen tapaan pinnallinen, asenteellinen ja jopa virheellinen. Uutisessa kerrotaan, että tilastokeskuksen mukaan vuonna 2008 perheissä joutui (poliisin tietoon tulleet tapaukset) 116 miestä ja 111 naista "vakavan väkivallan" eli törkeän pahoinpitelyn tai henkirikoksen yrityksen uhriksi. Artikkelissa näitä lukuja käytetään todisteena naisten lisääntyvästä väkivallasta:

Nainen syyllistyy sen sijaan puolisonsa törkeään pahoinpitelyyn tai henkirikoksen yritykseen vähintään yhtä usein kuin mies. Tilastokeskuksen mukaan mies on uhrina jopa hieman useammin kuin nainen, vaikka luvut ovatkin lähellä toisiaan.

Jutussa on kuitenkin annettu luvut sukupuolen mukaan vain uhreista, ei tekijöistä. Perheväkivallalla tarkoitetaan tässä yhteydessä saman ruokakunnan jäsenten välistä väkivaltaa ja aikuisilla yli 15-vuotiaita. Täten sekä uhri- että tekijäkategoriaan miesten osalta kuuluvat naisen miespuolisen kumppanin lisäksi myös perheen yli 15-vuotiaat pojat, miesten miespuoliset parisuhdekumppanit sekä perheen isoisät näiden asuessa samassa ruokakunnassa. Täten luku voi hyvinkin sisältää myös miesten välistä väkivaltaa. Toisin sanoen, mainituista 116:sta miehestä eivät kaikki ole välttämättä joutuneet naispuolisen kumppanin pahoinpitelemäksi, eikä tämä luku siksi ole luotettava indikaattori naisten väkivaltaisuudesta.

Miten asia sitten oikeasti on? En löytänyt Tilastokeskuksen tai Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen sivuilta dokumenttia, josta nämä vuoden 2008 luvut on otettu, mutta vuosilta 2006 ja 2007 tietoa löytyy. Täältä (kuvio 9, sivu 9) näkyy, että vuonna 2007 on 64 miestä ja 103 naista joutunut törkeän pahoinpitelun/henkirikoksen yrityksen uhriksi puolison taholta, eivätkä nämä luvut ole "lähellä toisiaan" (miesten osuus 38%) kuten Ylen artikkelissa väitetään. Toimittajalla ovat selvästi menneet parisuhdeväkivalta (kuvio 8) ja perheväkivalta sekaisin. Täältä (taulukko 11, sivu 65) käy puolestaan ilmi, että vuosina 2006 ja 2007 naiset joutuivat puolisonsa taholta törkeän pahoinpitelyn tai henkirikoksen yrityksen kohteeksi noin kaksi kertaa useammin kuin miehet. Jos tilanne ei ole vuoden 2007 jälkeen hyvin ratkaisevasti muuttunut, on suhdeluku edelleen samaa luokkaa.

Ylen artikkeli kuvaa hyvin väkivaltakeskustelun tilaa Suomessa: naisten väkivaltaa kuvataan "vaietuksi asiaksi" jota ei "haluta uskoa," mutta kuitenkin mikä tahansa tieto naisten väkivaltaisuudesta otetaan niin kritiikittömästi vastaan, että sorrutaan jatkuviin väärintulkintoihin. Miesuhreista kannetaan huolta, mutta vain jos tekijäksi voidaan esittää, virheellisestikin, nainen. Miesten pahoinpitelemistä miehistä, joista suurin osa miesuhreista on, ei kukaan, edes miesasiamiehet, tunnu välittävän. Keskustelussa naisten väkivallasta ei olekaan kyse siitä että keskusteltaisiin naisten väkivallasta, vaan siitä, että ei keskustella miesten väkivallasta. Valitettavan todennäköisesti tämäkin 116/111-luku jää nyt elämään "virallisena totuutena."

"Jutussa on kuitenkin annettu

"Jutussa on kuitenkin annettu luvut sukupuolen mukaan vain uhreista, ei tekijöistä. Perheväkivallalla tarkoitetaan tässä yhteydessä saman ruokakunnan jäsenten välistä väkivaltaa ja aikuisilla yli 15-vuotiaita. Täten sekä uhri- että tekijäkategoriaan miesten osalta kuuluvat naisen miespuolisen kumppanin lisäksi myös perheen yli 15-vuotiaat pojat, miesten miespuoliset parisuhdekumppanit sekä perheen isoisät näiden asuessa samassa ruokakunnassa. Täten luku voi hyvinkin sisältää myös miesten välistä väkivaltaa. Toisin sanoen, mainituista 116:sta miehestä eivät kaikki ole välttämättä joutuneet naispuolisen kumppanin pahoinpitelemäksi, eikä tämä luku siksi ole luotettava indikaattori naisten väkivaltaisuudesta."

Onko tässä nyt tiedostettu, että tuo asetelma toimii myös toisinpäin? Siis se että sekä uhri- että tekijäkategoriaan naisten osalta kuuluvat miehen naispuolisen kumppanin lisäksi perheen yli 15-vuotiaat tytöt, naisten naispuoliset parisuhdekumppanit sekä perheen isoäidit asuessaan samassa ruokakunnassa. Täten luku voi hyvinkin sisältää myös naisten välistä väkivaltaa.

edelleen vakavasta väkivallasta

Mielenkiintoista luettavaa olisi tutkimus joka asettaa "vakava väkivalta" -tilanteet kontekstiin siinä suhteessa, mitkä tapahtumat ovat edeltäneet vakavaa pahoinpitelyä. Oma veikkaukseni on että valtaosassa historia menisi tähän tapaan: kun tekijänä on nainen, vakavaa pahoinpitelyä on edeltänyt miehen tekemä lievä tai vakava väkivalta, ja kun tekijänä on mies, vakavaa pahoinpitelyä on myös edeltänyt miehen tekemä lievä tai vakava väkivalta. Eli naisen tekemä vakava väkivalta olisi valtaosin reaktiivista, ja miehen tekemä ajan kuluessa eskaloitunutta. Tällä en tarkoita että naisten(kaan) tekemä vakava väkivalta olisi sen hyväksyttävämpää, mutta tämänkaltainen taustoitus auttaa suhteuttamaan kokonaisuutta.
Vakavan väkivallan määrittely on myös merkittävä seikka. Käsittääkseni tekotapa vaikuttaa siihen, syntyneiden vammojen lisäksi. Rohkenen jälleen veikata että keskimäärin mies saa pahempaa jälkeä aikaan paljain käsin. Jos nainen tarttuu (lakitekstin) "astaloon" eli kättä pidempään, "vakavan väkivallan" kriteerit täyttyvät saman tien lopputuloksesta riippumatta.

On asiaa tutkittukin

"Oma veikkaukseni on että...."

Suosittelen tutustumaan tutkimukseen, niin ei tarvitse veikkailla. Mikä muuten sai sinut tuollaista "veikkailemaan"? Sekö, että teidän itseinhoisten profemmarihomojen näkökulmasta nainen on aina uhri ja mies itse paholaisesta seuraava ja näin vaikka yksinhuoltajaäiti polttaisi lapsensa elävältä?

Kuka on syyllinen silloin kun yksinhuoltajaäiti on polttanut lapsensa elävältä, eikä lapsen isä ole koskaan lasta edes nähnyt ja ko. yksinhuoltajaäitikin on yksinhuoltajaäidin kasvattama? Patriarkaattiko silloin on syyllinen, vai kuka?

Väkivaltaiselle käytökselle altistavia riskitekijöitä on tutkittu laajoilla väestötason tutkimuksilla ja merkittävin aikuisena väkivallalle altistava tekijä on lapsuudesta puuttuva isä. Todellisuus on siis juuri täsmälleen päin vastoin kuin itseinhoiset miesvihamielisten yksinhuoltajaäitiensä kasvattamat minuutensa kanssa täysin hukassa olevat profemmarit yrittävät propagoiga.

Veikkaamiseni osittainen

Veikkaamiseni osittainen pointti oli että ainakaan tuossa tutkimuksesta uutisoinnissa nimenomaan EI asetettu numeroita kontekstiin. Jos tiedät tutkimuksen jossa näin on tehty, kerro pois, tutustun siihen mielelläni.

Veikkaamisesta puheen ollen, aika tarkkaan tunnut "tietävän" profeministimiesten perhetaustat ja sukupuolisen kiinnostuksen kohteet. Omalla kohdallani määritys meni kuitenkin aikalailla huti.

Uskon varsin hyvin että lapsuudesta puuttuva isä on merkittävä aikuisena väkivallalle altistava tekijä. Mikä mielestäsi johtaa isän puuttumiseen? Miksi isät käyttävät niin vähän isyysvapaita lapsuuden alkutaipaleella jolloin kiintymyssuhteen perustaa luodaan? Onko siihen syynä patriarkaatti, feministi(n)en salaliitto, vai jokin monimutkaisempi yhteiskunnallinen kuvio johon naisten(kin) aseman parantaminen toisi muutosta?

Jos tutkimuksessa ei asiaa

Jos tutkimuksessa ei asiaa oltu asettu ”kontekstiin”, niin mikä sai sinut veikkaamaan asiaa juuri noin päin? Etkö yhtä hyvin olisi voinut veikata asiaa tyyliin: ”Oma veikkaukseni on että valtaosassa historia menisi tähän tapaan: kun tekijänä on mies, vakavaa pahoinpitelyä on edeltänyt naisen tekemä lievä tai vakava väkivalta, ja kun tekijänä on nainen, vakavaa pahoinpitelyä on myös edeltänyt naisen tekemä lievä tai vakava väkivalta.”

Weizman-Henelius kirjoittaa A-klinikkasäätiön Tiimi-lehdessä 2/2007 päihteidenkäytön lisäävän keskeisesti naisten väkivaltaisuutta. Naisten väkivaltaisuus on siirtynyt perheistä ulos ja väkivaltaisen naisen uhriksi voi joutua jopa ulkopuolinen henkilö. Weizman-Henelius toteaa naisten väkivaltakäyttäytymisen oletetusti liittyneen aiemmin puolustautumistilanteisiin. Myytti hoivaavasta, hellästä äidistä kätkee äitien pimeän puolen. Weizman-Henelius arvelee tämänkaltaisten asenteiden peittävän naisen väkivaltaisuuden näkemistä yhteiskunnassa.

”Veikkaamisesta puheen ollen, aika tarkkaan tunnut "tietävän" profeministimiesten perhetaustat ja sukupuolisen kiinnostuksen kohteet. Omalla kohdallani määritys meni kuitenkin aikalailla huti.”

Enpä usko, että meni. Sananlasku sanoo: Jos kävelee kuin ankka, ääntelee kuin ankka ja ajattelee kuin ankka, niin sen on oltava ankka.

”Uskon varsin hyvin että lapsuudesta puuttuva isä on merkittävä aikuisena väkivallalle altistava tekijä. Mikä mielestäsi johtaa isän puuttumiseen?”

Isyys todellakin johtuu eri syistä, esimerkiksi itsellisten naisten hedelmöityshoidoista. Asiaa on tutkittu ja todettu, että sellainen isättömyys, jossa lapsella ei ollut mitään tietoa isästään oli kaikista vahingollisinta lapsen kasvussa. Olen hyvin tietoinen, että profemmarit yrittävät työntää isättömyydenkin haittavaikutukset miesten vastuulle, esim. esittämällä, että lapsen kehno tilanne johtuu siitä, että se väkivaltainen tyypillinen suomalainen alkoholisoitunut perus insesti-isä on aiemmin ollut lapsen elämässä.

Voin muuten kertoa jo etukäteen miten tämä keskustelumme tulee päätymään. Sinä et argumentaatiossa tule pärjäämään, vaan lopulta sensuroit koko keskustelun, eli kohdistat väkivaltaa minuun. Sellaisia te olette te profemmarit ja feminizit.

”Miksi isät käyttävät niin vähän isyysvapaita lapsuuden alkutaipaleella jolloin kiintymyssuhteen perustaa luodaan?”

Itse en isyysvapaita juuri käyttänyt, eikä ole käyttänyt oma isänikään. Eikä ole myöskään tarpeen. Tukea saan isältäni kasvussani edelleen, vaikka olenkin jo 44-vuotias. Isäsuhde voi olla silti äitisuhdetta huomattavasti tärkeämpi, vaikka ei ole mitään isyysvapaita pitänytkään. Lapseni ovat minun lapsiani koko ikänsä. Ymmärrän hyvin, että profemmarien näkökulmasta isyyden ainut merkitys on siinä, että tuetaan lapsen äidin uratavoitteita lapsen ollessa vauvaikäinen.

tämä "yksinhuoltaja-äidin

tämä "yksinhuoltaja-äidin katkeraksi homoksi kasvattama" ankka vastaa että yksi asia jossa tuskin tulen pärjäämään on provoilu. aika noloa heittää mausteeksi henkilökohtaista ja yleistä kettuilua ja sitten haastaa "argumentoimaan".

mukavaa että kirjoitat asiallisestikin. kun naisten väkivaltakäyttäytymisen on oletettu liittyneen puolustautumistilanteisiin, niin olisi NIMENOMAAN todella kiinnostavaa lukea tutkimusta jossa koetetaan valottaa noita aiemminkin peräänkuuluttamiani asiayhteyksiä niin ei tarvitse VEIKATA niin paljoa suuntaan tai toiseen.

tulkitsin niin että kun et itse koe tarvinneesi isyysvapaita, niin ei niitä tarvitse muutkaan, ja niiden käyttämiseen rohkaiseminen on feministi(n)en salajuoni eikä siitä voi seurata mitään hyvää. kerro jos meni pieleen.

heikkona hetkenä itse ennustaisin tämän keskustelun päättyvän pikemminkin siten että on mahdotonta löytää asiaa josta olisimme samaa mieltä. itse luulen olevani samaa mieltä sinun kanssasi samansuuntaisesti ajattelevien kanssa siitä että tutkimus ja sen tulkitseminen ovat harvoin yksiselitteisiä tai muutoin ongelmattomia.

siispä tässä vasta-haaste: koetapa löytää jokin asia josta voisimme päästä yksimielisyyteen. mieto provo: mutku on niin paljon mukavampaa ja helpompaa demonisoida vastapuolen hullut femmarit ja niiden homolakeijat.

”aika noloa heittää

”aika noloa heittää mausteeksi henkilökohtaista ja yleistä kettuilua ja sitten haastaa "argumentoimaan".”

Mitäs ihmeen noloa siinä nyt sitten on? Minä halveksun profeministien ideologiaa ja lisäksi halveksun henkilökohtaisella tasolla jokaista profeminismin uskoon kilahtanutta henkilöä. aivan samoin halveksun stalinismia ja fasismia, sekä stallareita että natseja. Feminismi on tosin näistä ihmisvihamielisistä ideologioista aiheuttanut kaikista eniten vahinkoa maailman lapsille. Feministien jäljiltä maailmassa on enemmän isättömiä lapsia kuin natsien jäljiltä.

”kun naisten väkivaltakäyttäytymisen on oletettu liittyneen puolustautumistilanteisiin, niin olisi NIMENOMAAN todella kiinnostavaa lukea tutkimusta jossa koetetaan valottaa noita aiemminkin peräänkuuluttamiani asiayhteyksiä niin ei tarvitse VEIKATA niin paljoa suuntaan tai toiseen.”
Ghitta Weizmann-Henelius

Naisten väkivaltaisuus on pitkään ollut tabu ja naisten on ajateltu käyttäytyvän aggressiivisesti ainoastaan tilanteissa, joissa he ovat pyrkineet puolustautumaan. Kuva väkivaltaisesta naisesta on kuitenkin muuttunut. Päihteidenkäyttö on keskeinen naisten väkivaltaista käyttäytymistä lisäävä tekijä.

Suosittelen:
Ghitta Weizmann-Henelius: Violent Female Perpetrators in Finland. Personality and Life Events. Academic Dissertation. Department of Psychology, Åbo Akademi University and Vanha Vaasa Hospital 2004.

“tulkitsin niin että kun et itse koe tarvinneesi isyysvapaita, niin ei niitä tarvitse muutkaan, ja niiden käyttämiseen rohkaiseminen on feministi(n)en salajuoni eikä siitä voi seurata mitään hyvää. kerro jos meni pieleen.”

No pieleen tietysti meni. Ei kai sitä nyt tarvitse erikseen sanoa?  Tarvitsemme täysin neutraalit perhevapaat ja se on sitten aivan perheen oma sisäinen asia miten perheessä vapaat jaetaan.

”heikkona hetkenä itse ennustaisin tämän keskustelun päättyvän pikemminkin siten että on mahdotonta löytää asiaa josta olisimme samaa mieltä. itse luulen olevani samaa mieltä sinun kanssasi samansuuntaisesti ajattelevien kanssa siitä että tutkimus ja sen tulkitseminen ovat harvoin yksiselitteisiä tai muutoin ongelmattomia.”

Eihän keskustelun tarvitse päättyä sen vuoksi, että keskustelijat eivät ole asioista samaa mieltä. Kummasti ne tutkimukset ja niiden tulkinnat ovat olleet kovastikkin yksiselitteisiä ja ongelmattomia silloin kun feministien ja heidän hännystelijöidensä profeministien on pitänyt tutkimuksin osoittaa suomalaisen heteromiehen väkivaltaisuutta.

”siispä tässä vasta-haaste: koetapa löytää jokin asia josta voisimme päästä yksimielisyyteen.”

Minä en tunne halua löytää yhteistä säveltä natsien, stallareiden tai femmojen kanssa.

Siitä minä sinua arvostan, että olet kestänyt avointa keskustelua jo muutaman puheenvuoron verran. No, kohta sinä kohdistat minuun kyllä vääristynyttä vallankäyttöä ja sensuuri iskee. Sensuuri ja tutkimustulosten vääristely ja sepittäminen on väkivaltaa ja sellaisina elimellinen osa feminismiä.

Terve taas, Jos päihteet ovat

Terve taas,

Jos päihteet ovat keskeinen naisten(kin) väkivaltaista käyttäytymistä lisäävä tekijä, mitä mieltä olet keinoista päihteiden käytön vähentämiseen? Onko päihteiden käyttö jokaisen oma asia, vai yhteiskunnallinen ongelma?
Muuten, omasta mielestäni tieteelliset tutkimukset ja niiden tulkinnat eivät juuri koskaan ole yksiselitteisiä ja ongelmattomia.

_ “tulkitsin niin että kun et itse koe tarvinneesi isyysvapaita, niin ei niitä tarvitse muutkaan, ja niiden käyttämiseen rohkaiseminen on feministi(n)en salajuoni.”
No pieleen tietysti meni. Tarvitsemme täysin neutraalit perhevapaat ja se on sitten aivan perheen oma sisäinen asia miten perheessä vapaat jaetaan. _

Selvä. Aiemman kirjoituksesi kohta "Itse en isyysvapaita juuri käyttänyt, eikä ole käyttänyt oma isänikään. Eikä ole myöskään tarpeen." oli melko helppo tulkita väärin.
Oho, näyttää uhkaavasti siltä että löytyy sittenkin asioita joista olemme samoilla linjoilla, kuten tuo neutraalit perhevapaat.

Apropoo, "Ymmärrän hyvin, että profemmarien näkökulmasta isyyden ainut merkitys on siinä, että tuetaan lapsen äidin uratavoitteita lapsen ollessa vauvaikäinen."
Voitko perustella tuota vaikka hitusen? En pysty käsittämään tuota muuten kuin provona.

Ajattelen myös että jonkinlaisen yhteisen ajatuspohjan löytäminen on olennaista jos pyrkimys on rakentava. Muslimimiesten kanssa työskennelleen tuttavani ajatusta mukaillen, on turha odottaa että toinen ajattelee kaikesta samalla tavalla ennenkuin heidän kanssaan voi toimia. Riittää että jotain yhteistä löytyy josta voi aloittaa. Eri asia sitten jos on halukas näkemään toisen osapuolen yksinomaan vihollisena. Minusta kaikenlaisessa miesaktivismissa on suotuisan muutoksen voimaksi valjastettavissa olevaa potentiaalista energiaa. Onhan aktivismi sentään aina osoitus tyytymättömyydestä asioiden nykytilaan, eikä sellaista "auto on auto, nainen on nainen ja mies on mies, mitä niitä kyseenalaistamaan" -jumitusta.

En malta olla kurillaan vielä lisäämättä että eräs asia josta luulisin olevani kanssasi samoilla linjoilla on poikien ympärileikkaus. Onneksi löytänemme hyvin erilaiset, jopa vastakkaiset syyt mielipiteen taustalle.

En sensuroisi tätä viestiketjua jos kykenisinkin, ja selvyyden vuoksi, en kykene. Homottelu on kylläkin tylsää, ei siksi että kokisin homouden negatiiviseksi tai että sillä tölväisy satuttaisi, vaan siksi että sillä on tarkoitus loukata, ja että nimenomaan se tarkoitus saa jälleen kerran näkyvyyttä.

Profemmarin Audimies

”Muuten, omasta mielestäni tieteelliset tutkimukset ja niiden tulkinnat eivät juuri koskaan ole yksiselitteisiä ja ongelmattomia.”

En muista, että yksikään profeministimies olisi koskaan, ikinä tuonut tuota ajatusta esiin silloin kun puhutaan Usko-, Toivo,- Hakkaus-tyyppisistä täysin rikollisista ja yksisilmäisistä heteromiehiä syyllistävästä tutkimuksesta. Jos taas puhutaan tutkimuksesta ja tilastoinnista, joka raottaa todellisuuden verhoa, kuten esimerkiksi poliisin tilastoista, niin silloin ollaan kyllä tuolla liturgialla vesittämässä kaikki faktat. Turha tulla minulle tuota tuubaa esittämään, olen liian kauan seurannut niljakkaita profeministitouhuja mennäkseni tuon tason halpaan.

”Oho, näyttää uhkaavasti siltä että löytyy sittenkin asioita joista olemme samoilla linjoilla, kuten tuo neutraalit perhevapaat.”

Tuskinpa sentään. Pitäisikö perhevapaiden mielestäsi olla lähtökohtaisesti neutraalit myös tilanteissa, joissa lapsen äiti ja isä ovat eronneet ja äiti tekee kaikkensa estääkseen lapsen ja isän tapaamiset? Pitäisikö yhteiskunnan tarvittaessa heittää äiti vaikka vankilaan, jos tämä estää vastuuntuntoisen isän ja lapsen kanssakäymisen? Jos vastaus on kyllä, niin sitten ollaan ehkäpä vähän saman suuntaisilla linjoilla. Epäilen, että vastauksesi kuuluu vesittämislinjalla tähän tyyliin: ”Yksittäiset tapaukset ovat hyvin monitahoisia ja mahdoton sinällää ottaa kantaa palapala…”

Poikien ympärileikkausasiasta olin todella yllättynyt, että profeministimiehet eivät poikalasten silpomista kannata. Mitä, jos olisi jo syntymästä erotettavissa homomiehet ja vain heteropojat silvotaisiin, niin se ehkäpä teille sopisi?

Minä teen mielelläni yhteistyötä muslimimiesten kanssa, mutta en terroristien kanssa. Samoin teen mielelläni yhteistyötä homomiesten kanssa, mutta en profeministien kanssa.

"auto on auto, nainen on nainen ja mies on mies, mitä niitä kyseenalaistamaan" –jumitusta. Noin minä kyllä ajattelen. Vai onko sinun mielestä nainen sitten auto? Aika yllättävä yhteinen näkemys audimieheltä ja profemmarilta. :)